Kovasta tuulesta välittämättä suuntasimme innolla kohti Emil von Qvantenin hautaa. Matkalla näimme Ylikartanon tiluksia historiallisine rakennuksineen.

Ylikartano päärakennus näkyi koko komeudessaan pihalammen ylitse ensimmäistä kertaa useimmille retkeläisille. Matka haudalle kulki metsikön kautta.

Kartanon uudempaan sukuhautaan (vas.) on haudattu Mustakallion sukua kallion sisään. Suomen laulun säveltäjän Emil von Qvantenin hauta (oik.) löytyi patikkamatkan päätepisteestä.

Seuraavaksi ajoimme alikartanolle, jossa Nummisten kyläaktiivi Jari Smedslund kertoi kartanon historiasta ja muutakin mielenkiintoista. Siitä jatkoimme Alikartanon purolaaksoon.

Keltavuokot olivat iloksemme täydessä kukassa vehreässä purolaaksossa!

Puron rannat olivat keltaisenaan vuokkoharvinaisuuksia.

Purolaakso lumosta päästyämme, pyörähdimme Tikkaron kartanon luona. Rakennuksen mielenkiintoinen arkkitehtuuri lumosi varsinkin ne, jotka näkivät tämän hieman tuntemattomammaksi jääneen satulinnan ensikertaa.

Sitten kävimme ihmettelemässä vanhaa 1800-luvulta peräisin olevaa kalkkilouhosta, jonka jyrkät seinämät johtavat syvälle vettä täynnä olevaan kanjoniin. Onneksi kukaan ei pudonnut!

Lopuksi bussi jätti meidät Nummisten komeasti kuohuvalle koskelle, jossa Jari Smedslund kertoi lisää tarinaa kosken entisestä elämästä tukinuittoränneineen, sahoineen ja viinanpolttimoineen.

Koskelta kävelimme Kärpäsen kaupalle, jossa kaupan emäntä oli laittanut maittavat viinerikahvit!

Kahvittelun jälkeen kävimme vielä tutustumassa kyläkauppaan, jota kaupan emäntä meille innolla esitteli. Ihmeellistä, kuinka näin pieneen kauppaa voi mahtua lähes 30 000 eri myyntiartikkelia! Kun loppu lähestyi, kolea ja tuulinen sääkin alkoi ivallisesti kirkastumaan...